Viikon haasteena oli käyttää vain jotain osaa valokuvasta. Tämä kuva on odottanut skräppäämistä jo ties kuinka kauan ja sopikin haasteeseen hyvin. Uskoisin, että aika usea tunnistaa tästä pelkästä kuvan palasesta, että viuluhan siinä on kyseessä. Mulla oli jossain vaiheessa todellinen viha-rakkaussuhde tähän soittimeen, mutta kummasti aika kultaa muistot.
Pieni häivähdys twistiä tästä sivusta löytyy, mutta aivan kaikkia juttuja en saanut loksahtamaan paikoilleen. Ja koska tuo askarreltu pitsihörsylä on todella paksu, skannausjäljestä tuli näköjään tosi huono! :/
Mikäli journaling sattuu kiinnostamaan, tässä vähän luettavampi versio kuin söhryinen ja pieni käsiala:
Mun mielestä viulu on ehdottomasti maailman kaunein soitin, niin ulkonäöllisesti kuin ääneltäänkin. Yhdeksän vuoden soittamisen jälkeen lopetin kesken. Ei mulla ole edes viuluakaan enää. Lopettaminen ei sinänsä ole koskaan harmittanut, koska jos soittaminen ei enää jaksa innostaa, ei sitä pidä väkisin yrittää jatkaa.
5 kommenttia:
Kaunis!!! Ja kukkanen on suloinen. (Ja kumma kyllä, entiset soittoharrastukset palaavat usein myöhemmin elämään ja tuovat hurjasti iloa!)
Tässä on semmoinen arvokas tunnelma, joka sopii aiheeseen hyvin. Samaten vähän vanhanoloisia elementtejä, tukee sekin teemaa. Pitsihörhelöä piti käydä oikein tiiraamassa isommasta kuvasta
mun mielestä tässä on kanssa semmonen viululle sopiva tunnelma. Mn mielestä viulussa on tosi kaunis ääni kun sitä osaa soittaa.
tykkään. (siis myös sivusta)
Kaunis, tunnelmallinen leiska. Itselläni on ihan samat tunteet pianosta :-)
Tosi kaunis,herkkä ja hiukan haikea tunnelma tässä sivussa, pitsikukka ja nuottipaperi sopivat tunnelmaaan ja ihailin leimojakin, kauniit!
Lähetä kommentti