Sabluunoilla taiteilua

Viime viikon pyöreälukuinen Inspiroidu-haaste jäi kiireiden vuoksi välistä. Harmittaa. Odottelen kesää, jolloin voin aloittaa koko listan alusta ja tehdä kaikki väliin jääneet haasteet. Kiireestä huolimatta olen ehtinyt ihailla uutta ja kivaa Inspiroidu-sivujen (Get Inspired!) ulkoasua. Onneksi pääsiäinen toi tullessaan peräti yhden vapaapäivän. Siinä ehtiikin jo paljon! Kahden viikon päästä opinnäytetyön tuote-osa on palautettu. Silloin en joudu nakottamaan iltojani tietokoneen ääressä, vaan voin siirtyä hyvällä omatunnolla hypistelemään askarteluhärpäkkeitäni.

Tämän viikon haasteena oli taiteilla sabluunoilla. Aika minimaalisella sabluunan käytöllä mennään, mutta jotain kuitenkin :) Ja yllättäin taas on tuo karvakorva aiheena...

Tässä ja nyt.

Tiukille meni tämän viikon Inspiroidu-haaste. Kiire taas vaivaa, eikä aikaa askartelulle ole ollut ollenkaan. Jotain sain kuitenkin aikaan, mutta en ehtinyt edes skannaamaan sivua. Täytyy siis muokkailla tätä postausta viikonlopun aikana.

Aina olen ihaillut Anskin taitoa käyttää maaliroiskeita, joten aivan pakko oli itsekin kokeilla. Kivaa oli, tosin pitänee ehkä harjoitella vielä lisää :)

Edit 28.3.: Skannattu kuva ei näytä juuri sen paremmalta kuin valokuvakaan. Koholla oleva puukukka tekee suttua sivulle :/ Noh, ei voi mitään. Jotta epäselvää käsialaani ei tarvitse tihrustella, tulee sivun journaling tässä:

Aapo rakastaa aurinkoisia kevätpäiviä yhtä paljon kuin minä. Aina se hakeutuu aurinkoon lepäämään, joten on kyllä omistajaansa tullut. Ikkunalauta on ollut mieluinen paikka, siihen kun voi yhdistää myös kadulle tiirailun. Kyllähän näitä ihania päiviä ehdittiin taas koko kylmä ja luminen talvi odottaa!

Huokaisu riittää vastaukseksi

Tämän viikon Inspiroidu-haasteena oli kysyä, mutta ei odottaa vastausta. Onneksi tätä kysymystä ei ole tarvinnut tänä pakkastalvena tarvinnut manailla kertaakaan, mutta eiköhän se koiranomistajan ihana kevät sieltä taas jossain vaiheessa tule. Hiekkaa tulee sisään kilokaupalla, eikä kylpyammeen viemäri ole siitä ikinä järin ilahtunut. Kurapukuakin on kokeiltu, mutta tällä herralla sen käyttö ei ottanut oikein tuulta allensa. Luuli varmaan menettävänsä katu-uskottavuutensa, tiedäpä sitä.

Kaduttaako?

Tämän viikon haasteena oli toteuttaa jotain mikä kaduttaa tai päinvastoin. Aiheesta olisi tullut sivuja varmaan vaikka kuinka, mutta tällä kertaa olen mukana tämmöisellä "kevyehköllä" valinnalla. Tähän hedelmään liittyvän katumuksen olen aina nimittäin unohtanut seuraavaan syöntikertaan mennessä. Valitettavasti.

Flunssailua

Viikonlopun vierailulla isän 60-vuotissyntymäpäiville tartutin itseni flunssaan, eikä ihmekään. Yksi jos toinen köhi ja niiskutti, joten tässä sitä nyt ollaan. Joka paikkaa kolottaa ja särkee eikä mikään muu jaksa kiinnostaa kuin elokuvien katselu paksun peiton alla. Hyvä idea tämän viikon entten-tentten- aiheeseen Inspiroidu.netissä olisi ollut valmiina, mutta pitänee toteuttaa se joskus myöhemmin. Tässä kuitenkin aikoja sitten skannattuja (mutta laiskuuspuuskassa koneen kansioihin odottelemaan jääneitä) sivuja, jotta en ihan hiljenisi. Nauttikaa aurinkoisista päivistä, minä tuijottelen sitä paistavaa mollukkaa täältä peiton alta käsin.

Tässä kesällä 2008 kirjoitetulla lyhyellä ns. päiväkirjamerkinnöllä (en osaa kirjoittaa päiväkirjaa, muistiinpanoja silloin tällöin..) varustettu sivu. Silloin harjoittelu Nicaraguassa oli vain haave, nyt ihastuttava ja muistorikas kokemus! Mikäli reissuni sattuu kiinnostamaan, voit lukea siitä tarkemmin täältä.

Inspiraation tähän sivuun sain vanhasta haasteesta sekä Elliksen leiskasta, jota en tosin enää hänen blogistaan löydä. :/ Ja siirtokuvat voitin muuten eräästä viikon haasteen arvonnasta Inspiroidu-blogin alkutaipaleilla! :)

Jälleen kerran sisaruspotretti. Ensimmäistä kertaa käytin kuplamuovia akryylimaalien kanssa ja aikamoista tuhrimistahan se näköjään oli. Toivon mukaan tuo yritelmä näyttää kuitenkin enemmän joltain koristukselta kuin veriroiskeilta (?!?)...

Vain palanen valokuvasta

Viikon haasteena oli käyttää vain jotain osaa valokuvasta. Tämä kuva on odottanut skräppäämistä jo ties kuinka kauan ja sopikin haasteeseen hyvin. Uskoisin, että aika usea tunnistaa tästä pelkästä kuvan palasesta, että viuluhan siinä on kyseessä. Mulla oli jossain vaiheessa todellinen viha-rakkaussuhde tähän soittimeen, mutta kummasti aika kultaa muistot.

Pieni häivähdys twistiä tästä sivusta löytyy, mutta aivan kaikkia juttuja en saanut loksahtamaan paikoilleen. Ja koska tuo askarreltu pitsihörsylä on todella paksu, skannausjäljestä tuli näköjään tosi huono! :/

Mikäli journaling sattuu kiinnostamaan, tässä vähän luettavampi versio kuin söhryinen ja pieni käsiala:

Mun mielestä viulu on ehdottomasti maailman kaunein soitin, niin ulkonäöllisesti kuin ääneltäänkin. Yhdeksän vuoden soittamisen jälkeen lopetin kesken. Ei mulla ole edes viuluakaan enää. Lopettaminen ei sinänsä ole koskaan harmittanut, koska jos soittaminen ei enää jaksa innostaa, ei sitä pidä väkisin yrittää jatkaa.

Jostain syystä olen kuitenkin varma, että viulun soitto tulee jossain vaiheessa vielä palaamaan osaksi elämääni. Ehkä vain kotona soittelemisena tai sitten jopa ihan soittotuntien merkeissä.

Rakastan

Tämän viikon Inspiroidu-haasteena oli skräpätä omasta intohimon tai rakkauden kohteesta. Kuten varmaan monelle muullekin, myös minulle oli vaikeaa valita vain yksi kohde. Tämän vuoksi siis tällainen hyvin tekstipainotteinen sivu. Listaa ei todellakaan ollut vaikea tehdä, vielä olisi monta sivua tullut lisää! Luettelo ei ole tärkeysjärjestyksessä, vaan kirjoitettu sitä mukaa mitä asioita on mieleeni putkahtanut.

10 cm

Olipahan mielenkiintoinen Inspiroidu-haaste! Jonkun aikaa tuli pidettyä myssyä päässä ja mietittyä, mitähän ihmettä sitä tähän aiheeseen keksisi. Pitkään on pitänyt tästä aiheesta skräpätäkin ja nythän haastekin sopi siihen enemmän kuin hyvin. Meni aika pitkälle digiskräppäyksen puolelle, joskus sitäkin pitää näköjään yrittää testailla. Ainoa käsin lisätty osa tähän sivuun on siis valokuva.

Näin siis meillä nukutaan!

Terapeuttista

Olen huomannut, että kahden työn ja opiskelun lomassa jaksaa nyt paljon paremmin kuin aikaisemmin. Voisikohan olla, että askartelu on niin terapeuttista että se pitää mut järjissäni. Vapaat hetket kuluu aika pitkälti valokuvia ja papereita hypistellen. Puolituntiakin päivässä tekee jo ihmeitä!

Toinen perhe

Osallistuin jälleen Inspiroidu-haasteeseen, jonka aiheena oli perhe. Tässä aikaansaannokseni :)

Mun perhe on muuttunut paljon viimeisten 6 vuoden aikana. Vaikka enää ei voi puhua siitä alkuperäisestä ydinperheestä, on kaikki sen jäsenet mulle vielä yhtä läheisiä kuin aina ennenkin. Uusia ihmisiä on tullut monta, enkä pistä sitä enää lainkaan pahakseni.

Täällä olevan perheen lisäksi mulla on koti myös Atlantassa. Vaikka näen mun amerikan perhettäni vain parin vuoden välein, on se mulle silti yhtä rakas. Heidän luonaan tunnen aina tulleeni kotiin.

Vuokralla...

Tämän viikon inspiroidu-haasteessa skräppäiltiin sisustus- ja asuntounelmia. Yhä useammin huomaan haaveilevani omasta kodista, jossa saisi sisustaa niin kuin lystää. Vielä ostosuunnitelmat eivät ole ajankohtaisia, mutta ehkä sitä voi harkita sitten, kun tietää mihin opiskeluiden jälkeen ollaan suuntaamassa. Tässä aikaansaannokseni. Nuo chipboard-renkulat halusin jostain syystä pitää harmaina, mun mielestä ne olivat karulla tavalla kauniit noinkin. Kuvat olen leikannut lehdestä, dekoa selaillessa on hyvä haaveilla ;)

Mini-Tirppa

Mulla on kasa kuvia tulostettuna ja teetätettynä sekalaisilta vuosilta ja musta onkin kivaa skräppäillä sekaisin sekä vanhoja että uusia. Tässäpäs taas muutama kuva lapsuudesta vuodelta '86.

Tuoksujen ikuistamista

Tämän viikon inspiroidu-haasteen aiheena oli erilaiset tuoksut. Halusin ehdottomasti ikuistaa kuvan mäntymetsästä, sillä sen tuoksua voisin nuuskutella vaikka kuinka kauan. Jokin siinä vain saa hyvälle mielelle. Liekö sitten se, että kuivan mäntymetsän tuoksu muistuttaa mummun puolukka-apajista, joissa tuli joskus itsekin ämpärin kanssa istuskeltua.

Paluu takaisin

Heipparallaa!

Yli vuoden olen vietellyt hiljaiseloa askartelemisesta. Olin 3 kuukautta ulkomailla työharjoittelussa, tulin takaisin, opiskelin, tein töitä, mietiskelin ihmissuhteitani sekä tein miljoonaa muuta asiaa, joita voi käyttää vain huonoina tekosyinä. Vaikka skräppääminen kävi silloin tällöin mielessä, ei se kuitenkaan ajatuksena tuntunut innostavalta. Silloin mielestäni on parempi pitää kuvat ja paperit sängyn alla (siellä minä niitä tilanpuutteen vuoksi joudun säilyttämään, snif). Vastentahtoisesti en saisi aikaan luultavasti mitään silmää miellyttävää.

Viime viikonloppuna innostus vihdoin nosteli päätään, ja kaiken vapaa-aikani olenkin siitä lähtien kuluttanut askartelusta johtuvan sekamelskan keskellä. Viikon aikana olen ollut todella tuottelias pienestä alkukangertelusta huolimatta. Palautan itseni taas tähän blogien ihmeelliseen maailmaan osallistumalla Inspiroidu-blogin haasteeseen numero 88, jonka teemana oli "jäässä" (http://inspiroidu.net/blog/2310442) Aivan uutena juttuna minulle tuli tämä twistaus, jota päätin heti kokeilla.

Onpas mukava olla taas mukana! :)